(kuvat otettu Mustilan Arboretumissa)
Tuijat kuuluvat sypressikasveihin ja niitä esiintyy Pohjois-Amerikassa ja Itä-Aasiassa. Sypressikasvien heimon ainoa luontainen edustaja Suomessa on kataja. Jättituija on kotoisen läntisestä Pohjois-Amerikassa, jossa se viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla. Pääesiintymät ovat rannikon tuntumassa ja Kalliovuorilla, Kanadassa ja USA:n puolella. Aivan kuivimmilla seuduilla se ei kuitenkaan viihdy. Myös viileät kasvukauden lämpötilat todennäköisesti rajoittavat sen levinneisyyttä, koska laji ei ole levinnyt lauhkeissa rannikkometsissä kovinkaan pohjoiseen. Kotiseudullaan laji on nopeakasvuinen, pitkäikäinen ja saavuttaa massiiviset mittasuhteet.
Jättituija on sukua kanadantuijalle, mutta poikkeaa ulkonäöllisesti edukseen. Lehvät ovat säännöllisempiä ja tuuheampia. Laji on kuitenkin osoittautunut aremmaksi Suomen olosuhteissa. Jättituija on herkempi kevätkuivumiselle, ja ilmeisesti myös juuret ovat aremmat kovalle pakkaselle. Jättituija on varminta istuttaa suojaisaan, varjoisaan ja kosteaan paikkaan, jossa lunta on reilusti juurien suojana koko talven ajan eikä maa lumen ja kosteuden ansiosta roudi syvästi. Pohjavettä kumpuava korpi tai rinne olisi todennäköiseti hyvä kasvupaikka, sillä laji sietää märkyyttä ja lievää tulvimista. Maanpäällisen osan pakkaskestävyys ei ole ongelma Suomen talvessa. Laji sietää voimakasta varjostusta. Kasvu on parasta ravinteikkaassa maaperässä mutta laji sietää kehnompiakin maita.
Taimiston käyttämä siemen on sisämaan esiintymisalueen pohjoisimmasta nurkasta 884 - 980 metrin korkeudesta (katso kartalta). Alueen ilmasto muistuttaa V-vyöhykkeen lämpimämpiä osia lämpöoloiltaan, mutta on selvästi sateisempi kuin kuiva Pohjanmaan rannikko. (Lähde: ClimateBC). Suomessa aiemmin kokeillut alkuperät ovat yleensä olleet eteläisempiä. Taimisto ei anna menestymisvyöhykesuositusta, mutta aikaisemmin jättituijan kasvatus koristekäyttöön on onnistunut ainakin vyöhykkeillä I-III. Tärkeintä on sopivan kasvupaikan valinta.
Jättituija on maailmalla suosittu koriste- ja metsätalouslaji. Puuaines on kevyttä, aromaattista, lahonkestävää ja sahapuuna arvokasta. Sitä on käytetty Suomessakin mm. saunapanelointiin. Jättituijaa viljellään paljon Keski-Euroopassa.