Hemlokit kuuluvat mäntykasvien heimoon, ja niitä esiintyy Pohjois-Amerikassa ja Itä-Aasiassa. Euroopasta hemlokin suku katosi kokonaan vasta viimeisimpien jääkausien myötä. Lännenhemlokki kasvaa läntisessä Pohjois-Amerikassa tuhansia kilometrejä pitkällä rannikkokaistaleella Alaskasta Kaliforniaan. Myös sisämaassa on suppeampi esiintymä. Lännenhemlokki on helppo tunnistaa koristeellisesta kasvutavastaan. Latva ja oksien kärjet ovat rentoja ja roikkuvia.
Kotiseudullaan laji kestää voimakasta varjostusta ja on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Myös siementuotanto on tehokasta. Näiden ominaisuuksien avulla se usein valtaa kasvupaikat esim. sitkankuuselta ja douglaskuuselta, jotka ovat vain puolivarjokasveja. Lännenhemlokki on dominoiva puulaji laajoilla alueilla, ja syrjäytyy vain hakkuiden, metsäpalon tai myrskytuhojen takia. Lännenhemlokilla on korkea puuntuottokyky, joka perustuu pikemminkin suureen kasvatustiheyteen ja säännölliseen runkomuotoon kuin yksilöiden poikkeuksellisen suureen kokoon. Paras kasvu saavutetaan usein sekametsissä. Sekametsässä yhdessä sitkankuusen kanssa hemlokin on todettu tuottavan puuta enimmillään jopa 42m3/ha/vuosi.
Kasvupaikkavaatimuksiltaan lännenhemlokki muistuttaa jättituijaa, tosin kasvukauden viileys ei haittaa hemlokkia yhtä paljon. Tästä kielii hemlokin leviäminen paljon pohjoisemmaksi rannikolla. Sisämaassa levinneisyysalueet ovat lähes identtiset. Juuristo on pinnallinen ja laji on herkkä kevät- ja kesäkuivumiselle. Juuret ovat arat kovalle pakkaselle. Lännenhemlokki on varminta istuttaa suojaisaan ja varjoisaan paikkaan, jossa lunta on reilusti juurien suojana koko talven ajan. Märkyyttä ja tulvimista laji ei siedä yhtä hyvin kuin kuusi tai jättituija. Maanpäällisen osan pakkaskestävyys ei ole ongelma. Ravinteiden suhteen laji ei ole vaativa.
Taimiston käyttämä siemen on kerätty sisämaan esiintymisalueelta, lähes pohjoisimmasta nurkasta 850 metrin korkeudelta. Alueen ilmasto muistuttaa eniten IV-vyöhykkeen sateisempia osia. Suomessa aiemmin kokeillut alkuperät ovat usein olleet eteläisempiä. Taimisto ei anna menestymisvyöhykesuositusta, mutta aikaisemmin lännenhemlokin kasvatus koristekäyttöön on onnistunut ainakin vyöhykkeillä I-III. Tärkeintä on sopivan kasvupaikan valinta.
Lännenhemlokki on maailmalla suosittu koriste- ja metsätalouslaji. Puuaines muistuttaa kuusta ja sitä käytetään sellu- ja sahapuuna. Lännenhemlokkia kasvatetaan Euroopassa (esim. Norjassa ja Britteinsaarilla) jonkin verran.